UK Koskimies Lappeenranta

Joukkueurheilu on maailma pienoiskoossa. Lajien vivahteet ovat erilaiset, mutta yhtymäkohtia on löydettävissä runsaasti. Sosiaalinen vuorovaikutus, yhteiseen päämäärään sitoutuminen, ryhmädynamiikan hallinta ja toiminnan organisointi ovat kaikki elementtejä, joiden toimivuutta harjoitellaan vauvaiästä vanhuusikään saakka.
 
Urheilijan menestyksen takana olevia samankaltaisuuksia on tutkinut moni. Esimerkiksi Cowey on todennut analyyttisesti aktiivisen ja uteliaan henkilön kyetessä pysymään päämäärässään saavuttavan melkoisen varmasti menestystä tekemisessään. Toimintatapa pätee myös urheilun ulkopuolella. Joukkueurheilussa tämä tuottaa sosiaalisesti taitavia, menestyviä  yksilöitä.
 
Elämän jokaisella osa-alueella toimimme sosiaalisesti vaikuttamalla. Työelämässä saamme aikaan myönteistä menestystä, mikäli työyhteisö puhaltaa yhteen hiileen. Sama näkyy joukkueurheilussa, sosiaalisesti havainnoiva, mielipiteet huomioonottava ja erilaisuutta sietävä yhteisö on menestyvä.
 
Sitoutuminen tavoitteeseen näyttäisi olevan vaikeaa. Sanotaan, kuten aina on sanottu, nuoriso on ajelehtivampaa kuin ennen. Kysymys saattaakin olla näkökulmasta, sillä monet seikat urheilussa antavat toisenlaista signaalia. Oikeanlainen aktiviteetti, järjellinen vaatimustaso ja kannustava ympäristö tukee edelleenkin tavoitteellista nuorta, ja heitä löytyy paljon.
 
Urheilun varjopuolista puhutaan paljon, viimeaikojen lehtiotsikoita myöten. Sudenkuoppia löytyy, ja siinä astuvat mukaan vanhempien, valmentajien ja seuratoimijoiden vastuu. Toiminnan tulee olla sopusoinnussa kasvun, kehittymisen ja tavoitteiden, ja erityisesti järkevä suhtautuminen urheilun päättymiseen ja sen jälkeiseen maailmaan ovat välttämättömät edellytykset.
 
Oma intohimoni on ollut jo kohta kolme vuosikymmentä amerikkalainen jalkapallo. Olen saanut pelata ja valmentaa huipputasolla, ja nähnyt myös järjestö- ja vapaaehtoistyön vaativan kentän. Nämä kokemukset ovat kasvattaneet havaitsemaan sen seikan, että kaikkea ei voi eikä kannata mitata mitaleilla, rahalla ja julkisuudella. Urheilun suurin merkitys onkin juhlapuheiden, lehtiotsikoiden ja julkisuuden takana, hieman piilossa yleiseltä huomiolta.
 
Urheilun merkitys on suurimmillaan niille nuorille ja aikuisille, jotka saavat tilaisuuden tuoda oman panoksensa yhteiseen tavoitteeseen. Nuoren ihmisen huomio siitä, että jokainen ajatuksesta syntynyt teko ja sana saavat aikaan ryhmässä vaikutuksen, joka voi olla kannustava tai päinvastainen. Toiset pystyvät näkemään ja tiedostamaan tämän syvästikin, toiset tiedostamatta. Jokainen kuitenkin havaitsee toimintansa vaikutuksen.
 
Seuratoimijana ja juniorivalmentajana haluan kantaa oman vapaaehtoistyöni toimintaan, joka kasvattaa nuoria näkemään tämän dynamiikan ja toiminnan tuloksen. Ne tulokset eivät jää urheilun sisään, vaan mallit siirtyvät myös muuhun elämään. Siksi nostan hattuni korkealle jokaiselle urheilun parissa toimivalle.
 
Timo Kauppi
Rajaritarit, varapj 

Kuntoilumielessä hiihdin 700-1600 km talvikausittain 1970 luvun puolivälistä alkaen. Silloiset suksivoiteet olivat melko tuntemattomia minulle. Kokeilujen kautta opin aika nopeasti saamaan sukset silloisiin keleihin jotenkin toimivaan kuntoon. Välineitä ei tuolloin ollut kummoisesti. Kerrostalon pommisuojan varastokäytävällä sulatin, tuolien selkänojien päällä, silitysraudalla voidepalaa suksen luistopinnoille. Sukset luisti ja piti vaihtelevasti, ehkä parhaiten liisterikeleillä.

Hiihtoseuratoiminnassa olin muutamien nuorten suksihuoltajana. Myöhemmin veteraanien ja hiihtosuunnistajien mukana ympäri Suomea ja 10 vuotta maailmallakin. Tutkimus- ja testaustoimintaan osallistuin suuresta mielenkiinnosta oppiakseni tuntemaan lumen muutokset ja voiteiden toimivuuden erilaisilla keleillä.

Kari Nykäsen kanssa Urheilu-Koskimiehellä kypsyi ajatus ruveta voitelemaan asiakkaiden suksia kaupanteon jälkeen. Siunauksen sain Jari Koskimieheltä tähän yritykseen silloin syksyllä 1992. Ensimmäisen talven suksiparien määrä oli 78 paria. Seuraavina vuosina määrät lisääntyivät nopeasti yli tuhanteen pariin talvessa. Tänä talvena tuli jo yhteensä 22 000 paria kirjanpitoon. Kiitos hiihdon harrastajien.

Samaan aikaan voiteissa on tapahtunut aivan mullistava parannus kun kiteiset fluorit ja myöhemmin ketjuuntuvat fluorit parafiineissa tulivat. Kiteinen fluori ei sekoitu parafiineihin sen suuremman ominaispainonsa ansiosta. Erilaiset nestemäiset voiteet ja pinnoitteet ovat tuoneet suuria parannuksia lyhyiden matkojen suksien hyvään luistavuuteen. Sen sijaan pitkien matkojen suksien toimivuuteen olen kehittänyt testauksien ja tutkimusten perusteella oman voitelutekniikan, jossa fluorimanipulaatio ja fluorin imeytys suksen kuituun on se merkittävä tekijä pitkäkestoisen luiston takaamiseksi. Hiihtäjän omatoiminen lian poistaminen väliharjauksin antaa mahdollisuuden hiihtää jopa 500-600 km tuolla yhdellä voitelulla. Koneellinen harjaus erilaisilla harjoilla on helpottanut työtä paljon. Pohjien kunnostus ennen voitelua leikkaamalla ja hiomalla parantaa voitelua. Laskettelusuksien ja lumilautojen voitelua olen tehnyt jo useamman talven.

Pitovoitelu on edelleen se vaikeampi puoli suurten kelivaihtelujen vuoksi. Kerrosvoiteluiden ja geelimäisten voiteiden tulemisen myötä perinteisten purkkivoiteiden ja liistereiden lisäksi on perinteisen hiihdon pitovoitelu helpottunut.

Yhteistyö on koskimiesläisten kanssa sujunut vuosien mittaan hyvin. Ainatoimivia suksia ei ole vielä keksitty ja pitopohjiakin joutuu välillä huoltamaan tai sulattamaan jäätymisen jälkeen.

Voiteluterveisin,
Timo Huotari

Neljä vuotta sitten ensimmäinen kontaktini eteläkarjalaiseen urheiluun oli uutinen kansallisella tasolla pelaavien joukkueiden määrästä. En muista, montako niitä tuolloin oli, mutta toista kymmentä. Ihmettelin silloin, mistä se urheiluhulluus tänne on tullut, varsinkin kun en urheilua kotikaupungissa Porissa edes seurannut. En televisiosta enkä kylmissä katsomoissa.

Lienee niin, että resurssit ja olosuhteet ovat avainasemassa, kun jatkumoa rakennetaan. Täällä on ollut ”aina” talvella lunta ja jäätä. Jääkiekko, jääpallo ja hiihto ovat luonnolliset harrastukset talvella. Meillä lännessä talvella on lähinnä kosteaa ja pimeää. Olosuhteiden perässä tulevat resurssit. Porissa Narukerä alkoi olla kansallinen tekijä vasta noin vuosikymmen tekojään valmistuttua. Veiterä ei sellaista ole tarvinnut.

Lappeenrantalainen golfmenestys on myös päivänselvä osoitus olosuhteiden ja resurssien vaikutuksesta. Missään muualla Suomessa ei golfkenttä ole sijainnut keskustassa (no, Porissa oli 50-, 60- ja 70 –luvuilla, ja sieltä tuli yksi huippupelaajakin). Golfklubi ja kenttä olivat päiväkodin vastine, ja tuottivat myöhemmin huippuja, jotka nyt pelaavat ammatikseen tai suunnittelevat ammattilaisuraansa. Edes Helsingin Golfklubi, jonka kenttä on kaupunkikeskustan laidalla, ei ole pystynyt vastaavaan. Luullakseni syy on siinä, että golf on ollut Helsingissä herraskaisempaa kuin maaseudulla, missä elämä on mutkattomampaa.

Pinnalla oleva jäähallihanke on mielenkiintoista seurattavaa. Tuntuu siltä, että enemmän tehdään politiikkaa kuin kansanterveyttä. Kun näitä jo olemassa olevia ja suunnitteilla olevia halleja laskee, voisi kuvitella, että ainakin jäälajeissa menestystä on roppakaupalla tulossa. Resurssit ovat siis kunnossa. Vaan jospa taas teen lyhyen vertailumatkan kotikonnuilleni Satakuntaan. Siellä lienee halleja vielä enemmän, mutta niin vain Ässät rämpii vuodesta toiseen samoilla sijoilla. Satunnainen onnenkantamoinen 10 vuoden välein ei tee joukkueesta huippujoukkuetta. Pikkukaupungin joukkue on kuitenkin sellainen ikoni, että sen olemassaoloa ei uhkaa menestymättömyys. Niin on ja pysyy myös Saipa, jonka tekeminen liikuttaa mieliä vuodesta toiseen. Uskon, että suhteessa enemmän nämä jäiset neliöt hyödyttävät nuoria tyttöjä ja poikia matkalla menestykseen taitoluistelussa.

Uskoa terveeseen tulevaisuuteen antaa Lappeenrannan tuore päätös pitää liikuntapaikat nuorten osalta maksuttomina. Muu päätös olisi ollut huono.

Kimmo Pennanen
Viipurin Golf
 

Kansallispelimme pesäpallo voi tällä hetkellä ehkä paremmin kuin koskaan ja, taas uudet ja uudet junnarit aloittelevat pesiksen alkeita. Me kannustammekin lapsia liikkumaan monipuolisesti yli lajirajojen. On tärkeää, että lapsi saa ja voi harrastaa useita eri lajeja omien tuntemuksien mukaan. Varsinkin pesistä harrastavat pojat ovat poikkeuksetta eri talvilajeissa mukana ja joukkuelajit kiinnostavat todella paljon niin junnareita kuin allekirjoittanuttakin.

Yhdessä tekeminen on jollain muotoa avainsana ja perusluonteeltaanhan ihminen on aika laiska. Yksin ei välttämättä jaksa lähteä mitään tekemään, mutta porukalla tai vähän pienemmissäkin ryhmissä liikuntaa tulee harrastettua paljon helpommin ja vaivattomasti. Onneksi myös nykyaikainen teknologia ja tuotekehitys ovat menneet niin paljon eteenpäin, että välineet tuovat jo useasta lajista mukavan harrastuksen ja ei tarvitse tuskailla niiden asioiden kanssa vaan liikkuminen on tehty helpoksi.

Vaikka talvi tekee tuloaan ovat juniorimme aloittaneet jo talviharjoittelun usean joukkueen voimalla. Salit käyvät tutuiksi talven aikana, mutta kevättä kohti taas motivaatio kasvaa, kun aurinko alkaa olla hieman korkeammalla. Nyt koitamme kannustaa tässä vaiheessa koko maakuntamme muita urheilijoita ja joukkueita, joilla on meneillään kilpailukausi ja toivottavasti saadaan mahdollisimman monta menestyjää talven aikana.

Toki tärkeää on myös kannustaa kaikkia harrasteliikkujia, sillä liikunnasta saatu mahdollinen elämäntapa sekä hyöty voivat olla hyvinkin ratkaisevia tekijöitä tulevien vuosien sosiaalipuolen budjettiin. Tällä saralla meillä on suuri mahdollisuus ja kaikki voivat auttaa tässä asiassa yli lajirajojen. Kaikki liikkumaan!

Ville Lantta
Pesä Ysit