Neljä vuotta sitten ensimmäinen kontaktini eteläkarjalaiseen urheiluun oli uutinen kansallisella tasolla pelaavien joukkueiden määrästä. En muista, montako niitä tuolloin oli, mutta toista kymmentä. Ihmettelin silloin, mistä se urheiluhulluus tänne on tullut, varsinkin kun en urheilua kotikaupungissa Porissa edes seurannut. En televisiosta enkä kylmissä katsomoissa.

Lienee niin, että resurssit ja olosuhteet ovat avainasemassa, kun jatkumoa rakennetaan. Täällä on ollut ”aina” talvella lunta ja jäätä. Jääkiekko, jääpallo ja hiihto ovat luonnolliset harrastukset talvella. Meillä lännessä talvella on lähinnä kosteaa ja pimeää. Olosuhteiden perässä tulevat resurssit. Porissa Narukerä alkoi olla kansallinen tekijä vasta noin vuosikymmen tekojään valmistuttua. Veiterä ei sellaista ole tarvinnut.

Lappeenrantalainen golfmenestys on myös päivänselvä osoitus olosuhteiden ja resurssien vaikutuksesta. Missään muualla Suomessa ei golfkenttä ole sijainnut keskustassa (no, Porissa oli 50-, 60- ja 70 –luvuilla, ja sieltä tuli yksi huippupelaajakin). Golfklubi ja kenttä olivat päiväkodin vastine, ja tuottivat myöhemmin huippuja, jotka nyt pelaavat ammatikseen tai suunnittelevat ammattilaisuraansa. Edes Helsingin Golfklubi, jonka kenttä on kaupunkikeskustan laidalla, ei ole pystynyt vastaavaan. Luullakseni syy on siinä, että golf on ollut Helsingissä herraskaisempaa kuin maaseudulla, missä elämä on mutkattomampaa.

Pinnalla oleva jäähallihanke on mielenkiintoista seurattavaa. Tuntuu siltä, että enemmän tehdään politiikkaa kuin kansanterveyttä. Kun näitä jo olemassa olevia ja suunnitteilla olevia halleja laskee, voisi kuvitella, että ainakin jäälajeissa menestystä on roppakaupalla tulossa. Resurssit ovat siis kunnossa. Vaan jospa taas teen lyhyen vertailumatkan kotikonnuilleni Satakuntaan. Siellä lienee halleja vielä enemmän, mutta niin vain Ässät rämpii vuodesta toiseen samoilla sijoilla. Satunnainen onnenkantamoinen 10 vuoden välein ei tee joukkueesta huippujoukkuetta. Pikkukaupungin joukkue on kuitenkin sellainen ikoni, että sen olemassaoloa ei uhkaa menestymättömyys. Niin on ja pysyy myös Saipa, jonka tekeminen liikuttaa mieliä vuodesta toiseen. Uskon, että suhteessa enemmän nämä jäiset neliöt hyödyttävät nuoria tyttöjä ja poikia matkalla menestykseen taitoluistelussa.

Uskoa terveeseen tulevaisuuteen antaa Lappeenrannan tuore päätös pitää liikuntapaikat nuorten osalta maksuttomina. Muu päätös olisi ollut huono.

Kimmo Pennanen
Viipurin Golf