Kuntoilumielessä hiihdin 700-1600 km talvikausittain 1970 luvun puolivälistä alkaen. Silloiset suksivoiteet olivat melko tuntemattomia minulle. Kokeilujen kautta opin aika nopeasti saamaan sukset silloisiin keleihin jotenkin toimivaan kuntoon. Välineitä ei tuolloin ollut kummoisesti. Kerrostalon pommisuojan varastokäytävällä sulatin, tuolien selkänojien päällä, silitysraudalla voidepalaa suksen luistopinnoille. Sukset luisti ja piti vaihtelevasti, ehkä parhaiten liisterikeleillä.

Hiihtoseuratoiminnassa olin muutamien nuorten suksihuoltajana. Myöhemmin veteraanien ja hiihtosuunnistajien mukana ympäri Suomea ja 10 vuotta maailmallakin. Tutkimus- ja testaustoimintaan osallistuin suuresta mielenkiinnosta oppiakseni tuntemaan lumen muutokset ja voiteiden toimivuuden erilaisilla keleillä.

Kari Nykäsen kanssa Urheilu-Koskimiehellä kypsyi ajatus ruveta voitelemaan asiakkaiden suksia kaupanteon jälkeen. Siunauksen sain Jari Koskimieheltä tähän yritykseen silloin syksyllä 1992. Ensimmäisen talven suksiparien määrä oli 78 paria. Seuraavina vuosina määrät lisääntyivät nopeasti yli tuhanteen pariin talvessa. Tänä talvena tuli jo yhteensä 22 000 paria kirjanpitoon. Kiitos hiihdon harrastajien.

Samaan aikaan voiteissa on tapahtunut aivan mullistava parannus kun kiteiset fluorit ja myöhemmin ketjuuntuvat fluorit parafiineissa tulivat. Kiteinen fluori ei sekoitu parafiineihin sen suuremman ominaispainonsa ansiosta. Erilaiset nestemäiset voiteet ja pinnoitteet ovat tuoneet suuria parannuksia lyhyiden matkojen suksien hyvään luistavuuteen. Sen sijaan pitkien matkojen suksien toimivuuteen olen kehittänyt testauksien ja tutkimusten perusteella oman voitelutekniikan, jossa fluorimanipulaatio ja fluorin imeytys suksen kuituun on se merkittävä tekijä pitkäkestoisen luiston takaamiseksi. Hiihtäjän omatoiminen lian poistaminen väliharjauksin antaa mahdollisuuden hiihtää jopa 500-600 km tuolla yhdellä voitelulla. Koneellinen harjaus erilaisilla harjoilla on helpottanut työtä paljon. Pohjien kunnostus ennen voitelua leikkaamalla ja hiomalla parantaa voitelua. Laskettelusuksien ja lumilautojen voitelua olen tehnyt jo useamman talven.

Pitovoitelu on edelleen se vaikeampi puoli suurten kelivaihtelujen vuoksi. Kerrosvoiteluiden ja geelimäisten voiteiden tulemisen myötä perinteisten purkkivoiteiden ja liistereiden lisäksi on perinteisen hiihdon pitovoitelu helpottunut.

Yhteistyö on koskimiesläisten kanssa sujunut vuosien mittaan hyvin. Ainatoimivia suksia ei ole vielä keksitty ja pitopohjiakin joutuu välillä huoltamaan tai sulattamaan jäätymisen jälkeen.

Voiteluterveisin,
Timo Huotari