Joukkueurheilu on maailma pienoiskoossa. Lajien vivahteet ovat erilaiset, mutta yhtymäkohtia on löydettävissä runsaasti. Sosiaalinen vuorovaikutus, yhteiseen päämäärään sitoutuminen, ryhmädynamiikan hallinta ja toiminnan organisointi ovat kaikki elementtejä, joiden toimivuutta harjoitellaan vauvaiästä vanhuusikään saakka.
 
Urheilijan menestyksen takana olevia samankaltaisuuksia on tutkinut moni. Esimerkiksi Cowey on todennut analyyttisesti aktiivisen ja uteliaan henkilön kyetessä pysymään päämäärässään saavuttavan melkoisen varmasti menestystä tekemisessään. Toimintatapa pätee myös urheilun ulkopuolella. Joukkueurheilussa tämä tuottaa sosiaalisesti taitavia, menestyviä  yksilöitä.
 
Elämän jokaisella osa-alueella toimimme sosiaalisesti vaikuttamalla. Työelämässä saamme aikaan myönteistä menestystä, mikäli työyhteisö puhaltaa yhteen hiileen. Sama näkyy joukkueurheilussa, sosiaalisesti havainnoiva, mielipiteet huomioonottava ja erilaisuutta sietävä yhteisö on menestyvä.
 
Sitoutuminen tavoitteeseen näyttäisi olevan vaikeaa. Sanotaan, kuten aina on sanottu, nuoriso on ajelehtivampaa kuin ennen. Kysymys saattaakin olla näkökulmasta, sillä monet seikat urheilussa antavat toisenlaista signaalia. Oikeanlainen aktiviteetti, järjellinen vaatimustaso ja kannustava ympäristö tukee edelleenkin tavoitteellista nuorta, ja heitä löytyy paljon.
 
Urheilun varjopuolista puhutaan paljon, viimeaikojen lehtiotsikoita myöten. Sudenkuoppia löytyy, ja siinä astuvat mukaan vanhempien, valmentajien ja seuratoimijoiden vastuu. Toiminnan tulee olla sopusoinnussa kasvun, kehittymisen ja tavoitteiden, ja erityisesti järkevä suhtautuminen urheilun päättymiseen ja sen jälkeiseen maailmaan ovat välttämättömät edellytykset.
 
Oma intohimoni on ollut jo kohta kolme vuosikymmentä amerikkalainen jalkapallo. Olen saanut pelata ja valmentaa huipputasolla, ja nähnyt myös järjestö- ja vapaaehtoistyön vaativan kentän. Nämä kokemukset ovat kasvattaneet havaitsemaan sen seikan, että kaikkea ei voi eikä kannata mitata mitaleilla, rahalla ja julkisuudella. Urheilun suurin merkitys onkin juhlapuheiden, lehtiotsikoiden ja julkisuuden takana, hieman piilossa yleiseltä huomiolta.
 
Urheilun merkitys on suurimmillaan niille nuorille ja aikuisille, jotka saavat tilaisuuden tuoda oman panoksensa yhteiseen tavoitteeseen. Nuoren ihmisen huomio siitä, että jokainen ajatuksesta syntynyt teko ja sana saavat aikaan ryhmässä vaikutuksen, joka voi olla kannustava tai päinvastainen. Toiset pystyvät näkemään ja tiedostamaan tämän syvästikin, toiset tiedostamatta. Jokainen kuitenkin havaitsee toimintansa vaikutuksen.
 
Seuratoimijana ja juniorivalmentajana haluan kantaa oman vapaaehtoistyöni toimintaan, joka kasvattaa nuoria näkemään tämän dynamiikan ja toiminnan tuloksen. Ne tulokset eivät jää urheilun sisään, vaan mallit siirtyvät myös muuhun elämään. Siksi nostan hattuni korkealle jokaiselle urheilun parissa toimivalle.
 
Timo Kauppi
Rajaritarit, varapj